Ympäristön ja ilmaston muutokset vaikuttavat metsien rakenteisiin kaikkialla maailmassa. Yhdysvaltain energiaministeriön alaisen PNNL-laboratorion tuoreen tutkimuksen tulokset kertovat muutosten haitallisista vaikutuksista metsien pituus- ja ikärakenteisiin. Jos puut todella pienenevät ja metsät nuorentuvat, mitä asialle voi tehdä?
Vedensaanti vaikuttaa merkittävästi siihen, kuinka korkeaksi puu kasvaa.
Kuva: Geetanjal Khanna, Unsplash
Kuumuuden ja kuivuuden kuorma
Ilmaston lämpeneminen kuormittaa puita. UPM:n ympäristöasiantuntija Matti Maajärven mukaan ilmastonmuutoksen seurauksena haitalliset luonnonilmiöt voivat yleistyä. Esimerkiksi äärimmäisillä kuivakausilla, metsäpaloilla ja tuholaisten massaesiintymillä voi olla vakavia seurauksia metsille.
Riittävä vedensaanti on luonnollisesti puille elintärkeää ja vaikuttaa merkittävästi metsien keski-ikään ja puuston pituuteen.
”Mitä korkeampi puu on, sitä enemmän se tarvitsee energiaa veden keräämiseen ja pumppaamiseen oksistoon. Nuoret puut ovat usein elinvoimaisempia, koska matalat puut säästävät energiaa veden liikuttamisessa. Muutaman viime vuoden aikana olemme havainneet etenkin villien kirsikkapuiden kuolevan pystyyn keskimääräistä kuumempina kesinä ilman, että esimerkiksi haitallinen sienikasvusto tai tuholaiskovakuoriaiset olisivat heikentäneet niitä. Maaperä on kuivunut niin paljon, etteivät juuret enää saa siinä olevaa vettä liikkeelle”, selittää Alexander Mrkvicka, Wienin maa- ja metsätalousviraston luonnonvaroista vastaava varajohtaja.
Ilmastonmuutos ei etene kaikkialla yhtä nopeasti vaan voi korostua alueittain. Sen vaikutukset puiden kasvuun vaihtelevat ekologisten alueiden ja puulajien mukaan.
Maajärvi kertoo, että ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden lisääntyminen voi nopeuttaa metsien kasvua. Toisaalta se lisää puiden lämpötilaan ja vedensaantiin liittyvää kuormitusta, minkä seurauksena kasvu voi kuitenkin hidastua. Metsät ovat monimutkaisia järjestelmiä, joissa tietyn puulajin menestymiseen vaikuttaa se, miten muut metsissä elävät lajit reagoivat muuttuviin olosuhteisiin. Mrkvickan mukaan olosuhteet – ja vastaavasti puiden reaktiot – voivat vaihdella niinkin pienellä alueella kuin Wienin osavaltiossa.
Ympäristöolosuhteiden lisäksi kestämättömät puunkorjuukäytännöt ja metsien ottaminen muuhun maankäyttöön vaikuttavat suoraan metsien ikään ja puuston pituuteen, sillä ne aiheuttavat metsäkatoa, metsien heikentymistä sekä vanhojen luonnonmetsien häviämistä.
Kestävällä metsätaloudella varmistetaan puiden kasvu ja suojataan hiilinielut.
Kuva: Tapio Haaja, Unsplash
Mitä on tehtävissä?
Haitallisia vaikutuksia metsien keskipituuteen ja -ikään pyritään ehkäisemään monin keinoin. Kestävän metsätalouden menetelmät ja uuden metsän kasvusta huolehtiminen hakkuiden jälkeen ovat ratkaisevassa asemassa. Metsäekosysteemin elintärkeistä toiminnoista on pidettävä huolta alueen luonnonolosuhteisiin sopivalla tavalla.
”Kestävä metsätalous ei aiheuta metsäkatoa eikä metsien rappeutumista. Esimerkiksi Suomessa kestävään metsätalouteen kuuluu tiettyjen metsäalueiden, kuten vesistöjen suojavyöhykkeiden, säästöpuuryhmien ja avainbiotooppien suojelu ja säilyttäminen luonnonmukaisina. Näin lisätään metsien monimuotoisuutta ja rakenteellista vaihtelua. Lisäksi kestävässä metsätaloudessa ei ole kyse vain puiden kasvattamisesta, vaan myös hiilinielujen suojelemisesta ja ilmastonmuutoksen torjumisesta. Ilmastonmuutos on yksi tämänkin ilmiön päätekijöistä”, Maajärvi sanoo.
Myös Mrkvicka toteaa kestävän metsätalouden olevan avainasemassa. Lisäksi hän painottaa, että on oleellista edistää alueellisiin ja paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneiden kotoperäisten puulajien monimuotoisuutta. Niin kutsuttujen ”ilmastoon sopeutuvien” vierasperäisten lajien istuttamista taloudellisiin tarkoituksiin tulisi välttää, sillä ne rajoittavat kotoperäisen kasvillisuuden monimuotoisuutta.
Taimien istuttamisen lisäksi myös metsien luontaista uudistumista tarvitaan, sillä se lisää nuoren puuston geneettistä monimuotoisuutta. Geneettinen monimuotoisuus lisää metsän kykyä sopeutua uusiin olosuhteisiin.
Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, Maajärvi uskoo, että jäljellä olevia luonnonmetsiä on suojeltava kaikin mahdollisin keinoin.
Uudistushakkuut puolestaan ovat ristiriitaisia mielipiteitä herättävä aihe. Mrkvickan mukaan metsien pitäminen mahdollisimman tiheinä on hyödyllistä, koska uudistushakkuissa maaperän varjostus vähenee. Tämä voi johtaa maaperän lämpötilan kohoamiseen, minkä seurauksena humuskerros ohenee, maaperän ravinne- ja vesipitoisuudet laskevat ja hiilidioksidin vapautuminen lisääntyy.
Pohjoisen havumetsävyöhykkeen talousmetsissä uudistushakkuita kuitenkin käytetään laajalti metsien uudistamiseen. Maajärven mukaan nyrkkisääntönä on aina huolehtia avohakkuualueen uudistumisesta ja varmistaa uuden metsän kasvu. Oikein toteutettuna uudistushakkuut ovat osa kestävän metsätalouden käytäntöjä, mutta kaikkiin metsiin ne eivät sovi.
”Luonnontilaiset, trooppiset metsät eivät koskaan palaudu avohakkuista. Sen sijaan pohjoisissa havumetsissä uudistushakkuualueen lähistöllä on aina olosuhteiltaan vastaavia metsiköitä”, Maajärvi tiivistää.
Lämpötilan nousu, veden niukkuus ja kestämättömät metsätalouskäytännöt rasittavat metsiä, rajoittavat puiden kasvua ja alentavat keski-ikää. Hyvin suunnitellulla metsänhoidolla haittavaikutuksia voidaan kuitenkin lieventää ja negatiivinen kehityssuunta kääntää. Siksi paikallisiin olosuhteisiin mukautetut kestävät metsätalouden menetelmät on otettava käyttöön kaikkialla maailmassa. Näin myös tulevat sukupolvet pääsevät nauttimaan kauniista, korkeista metsistä.
Teksti: Maria Stambler
Kansikuva: Markus Spiske, Unsplash