UPM:n tavoitteena on kaikissa projekteissa ja huoltoseisokeissa välttää kaikki tapaturmat ja korkeariskiset vaaratilanteet. Tavoitteeseen pyritään tehokkaalla riskienhallinnalla sekä kehittämällä jatkuvasti parhaita käytäntöjä.
Erilaisissa UPM:n työsuojelutehtävissä jo 1990-luvun alkupuolelta lähtien toiminut Pietarsaaren tehtaan turvallisuusasiantuntija Jorma Vertanen aloitti kiertävänä turvallisuusvalvojana vuonna 2015. Silloin ensimmäisenä kohteena hänen oman asemapaikkansa ulkopuolella oli juuri Kymin tehdas, jossa oli taas tänä keväänä huoltoseisokki.
"Teimme melkoista pioneerityötä eikä toiminta ollut niin järjestelmällistä kuin nyt. Silloin koko turvallisuusvalvojan roolia piti perustella urakoitsijoille ja osittain myös omalle henkilöstölle, kun taas nykyisin kaikki ovat sitoutuneempia työturvallisuusasioiden kehittämiseen", Vertanen kertoo.
Samaa mieltä tilanteen kehittymisestä on UPM Specialty Papersilla Jämsänkoskella työskentelevä Pasi Kukko, jolle on vuodesta 2020 lähtien kertynyt kokemusta neljän huoltoseisokin turvallisuusvalvonnasta. Tärkein tulos on, ettei näistä yhdenkään aikana ole sattunut poissaoloon johtaneita tapaturmia.
”Joskus aiemmin meihin saatettiin suhtautua vähän samalla tavalla kuin pakolla kohdattaviin katsastusmiehiin. Myös turvallisuusvalvojien rooli on vuosien varrella muuttunut ja nykyään olemme enemmän neuvojan ja auttajan roolissa. Asioista keskustellaan avoimesti ja mahdolliset puutteet korjataan nopeasti kentällä. Erittäin harvoin muutenkaan enää törmätään tapauksiin, joissa tarkoituksellisesti laiminlyötäisiin turvallisuusohjeita, vaan kyse on yleensä unohduksesta tai tiedon puutteesta”, Kukko sanoo.
Tarkat vaatimukset urakoitsijoille
Huoltoseisokin aikana työntekijöiden määrä tehdasalueella monikertaistuu. Esimerkiksi Kymin sellutehtaalla työskenteli toukokuun alkupuolella vilkkaimmillaan yli 1 600 ulkopuolisen urakoitsijan ja palveluntarjoajan työntekijää UPM:n noin 300 hengen organisaation lisäksi. Turvallisuusvalvojan työ painottuukin pääosin erikoistöitä suorittaviin urakoitsijoihin ja näiden alihankkijoihin, toki muutakin turvallisuuskäyttäytymistä valvotaan.
”Esimerkiksi Kymin soodakattilan hitsaustöissä oli yhteensä 180 työntekijää, jotka edustivat ainakin viittä eri kansallisuutta ja useita alihankkijoita. Kaikkien pitää luonnollisesti olla samalla viivalla työsuojelun osalta ja noudattaa yhteisiä pelisääntöjä”, Vertanen muistuttaa.
Kaikilla seisokin työmaalla työskentelevillä tulee olla suoritettuna kolme UPM:n eri turvallisuuskoulutusta sekä voimassa oleva työturvallisuuskortti. Tehtävästä riippuen vaaditaan myös erityislupia ja -pätevyyksiä, joita turvallisuusvalvojat tarkistavat kierroksillaan. Suojavälineiden asianmukaisen käytön lisäksi valvojat esimerkiksi varmistavat, että telineet ja korkealla tehtävien töiden putoamissuojat sekä tulitöissä vaaditut sammutusvälineet ovat kunnossa. Suljetussa tilassa eli säiliön sisällä tehtävässä työssä vaaditaan lisäksi, että paikalla on aina luukkuvahti, joka tietää tarkasti kulloinkin sisällä olevien työntekijöiden lukumäärän.
”Luukkuvahdin käyttö on hyvä esimerkki siitä, miten turvallisuuskäytännöt ovat myös kehittyneet. Vaikkapa tulipalon sattuessa evakuointitilanteessa on tärkeää tietää kussakin kohteessa oleva henkilömäärä”, Vertanen kertoo.
Tieto lisää turvallisuutta
Ilman ennalta ilmoitettua aikataulua tehtävät turvallisuusvalvojien kierrokset ovat tehokas tapa huomata mahdollisia laiminlyöntejä ja saada ne korjattua. Kukon ja Vertasen mukaan heille tulee päivittäin jopa yli 15 kilometrin verran kävelyä kierroksillaan, ja samassa kohteessa saatetaan käydä useita kertoja. Tällöin nähdään heti, onko puute korjattu sovitusti.
”Ennen kaikkea meidän tehtävänämme on varmistaa, että työntekijöille on luotu edellytykset työskennellä turvallisesti. Huonoin skenaario olisi, että mennään heikoilla lähtötiedoilla paikkaan, missä ei osata varautua vaaratilanteisiin ja työn riskeihin”, Kukko sanoo.
Molemmat pitävät turvallisuusvalvojan työn parhaana puolena ihmisten kanssa toimimista. Kaikkein palkitsevinta ja tärkein mittari onnistumiselle on kuitenkin se, että kaikki lähtevät päivän päätteeksi töistä kotiin samassa kunnossa kuin tulivat aamulla paikalle.
”Tässä työssä ei ole myöskään yhtään samanlaista päivää. Joka kohteesta opitaan aina jotain uutta, mikä auttaa kehittämään kaikkien Suomen sellutehtaiden toimintaa ja parantamaan turvallisuutta edelleen”, Vertanen lisää.
Teksti: Timo Nykänen